18. syyskuuta 2009

Avaamattomat ovet


Silloin elämä on ohi kun jäljellä ei ole
yhtään avaamatonta ovea.

Ei yhtään sellaista ovea,
jonka tahtoisi avata.  
Ei yhtään huonetta, johon tahtoisi astua.
Aistia huoneen lämpimän hengen,
nähdä seinille ripustetut kasvot
ikkunaan heijastetut muistot.

Elämä on silloin ohi,
kun jäljellä on poltettuja siltoja,
takana suljettuja ovia.

2 kommenttia:

Arja kirjoitti...

Aamen!

Ehlana kirjoitti...

Osuitpa asian ytimeen. Ihastuin tähän runoon.