12. heinäkuuta 2009

Maalla on mukavaa


Morjens!

Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi itsestäni ilmoitellut täällä logissa. Nyt sattui oiva tilaisuus kun näin, että pomo oli saanut näppinsä irti tietokoneesta ja lähti jonnekin vippasemaan.

Ollaan siis lomalla ja just nyt keski-suomessa. Täällä asuu pomon sukulaisia ja ollaan niin sanotusti talon vahteina. Isäntäväki läksi omalle lomaturneelle jonnekin.

Vaikka ei tämä talo oikeasti mitään vahtimista tarvitse. Hyvin pysyy paikallaan ihan vahtimattakin. Mutta näitten koira ei. Sitä kai me ollaan täällä vahtimassa. Se on keskenkasvuinen kultainennoutaja. Ihme riekkumarällä.

Se näytää ihan aikuiselle miehelle mutta ei se voi vielä aikuinen olla. Pahempi koheltajahan se on kuin nuo meidän pikku äijät. Niin kuin esimerkikis sekin tapaus kun se putosi laiturilta veteen. Alkoi kierimään laiturilla eikä huomannut, että meni liian lähelle reunaa ja siitä se sitten tippui veteen. Vaikka toisaalta ei kai se mitään haittaa kun se pulahtaa veteen muutenkin uiskentelemaan. Ihme epeli.

Sitä vaan olen miettinyt, ettei se voi olla mikään erityinen järjenjättiläinen kun menee uinnin jälkeen hiekkaan kieriskelemään. Vaikka tietää, ettei siitä hyvää seuraa. Yleensä se joutuu hirveän sadattelun saattamana pesulle. Niin kuin eilen illalla. Meni ehdoin tahdoi ensi uimaan ja sitten johonkin hiekkakasaan pyörimään. No sisälle se ei päässyt ennen kuin nappanahkanen sisko oli käyttänyt sen pyykissä.

Muutenkin sillä on vähän arveluttavia taipumuksia. Yksikin ilta näin miten se kulki pomon suihkulaukku suussaan pitkin pihoja. Asettui sen kanssa keskelle pihaa ja kaivoi sieltä jonkun rasvapurkin. Sitä se sitten tuprutteli itseensä niin kauan, että koko puteli oli tyhjä. Kuulin myös, että se oli ottanut pomon käsilaukun eteisen pödältä ja oli just ryhtymässä tutkailemaan puuterirasiaa kun pomo sai sen kiinni itse teossa. Ihmeellisiä taipumuksia poikakoiralla?


Ennen kuin parkkeerattiin tänne koiravahtiin niin tehtiin taas lomareissu karavaanilla. Nappanahkanen sisko ja veli eivät olleet tällä kertaa mukana mutta me Peten kanssa oltiin. Ai niin ja se meistä, joka luulee olevansa kuningas Kallen kaveri.

Tämän kesäinen reitti kulki kuulemma Turun saaristoreitin. Niin tai käytiinhän me myös Ahvenanmaallakin. Jossain Kökarissa vai mikä se nyt oli.

Matka aloitettiin kumma kyllä keski-suomesta. Sitä vähän ihmettelin miksi sieltä asti piti vauhtia hakea mutta kun varsinaiseen matkaan lähdettiin huomasin, että nappanahkanen sisko ja sen koira, siis se Kamu, jäivätkin pois matkasta. Kuulin, että se oli menossa siellä johonkin talliin talliapulaiseksi eikä siis siksi lähtenyt turneelle mukaan. Käytiin siis jättämässä ne pois kyydistä.

Kuuntelin kun pomo ja apupomo kertasivat autossa matkareittiä; ensin Paraisille, sieltä Nauvoon, sitten Kökar, Houtskari ja sitten mantereelle takaisin. En kyllä tullut tuosta reitistä hullua hurskaammaksi mutta kun olivat tehneet meille poikaporukalle suhteellsien mukavat olot autoon niin ajattelin, että ajetaan vaikka maailman ääriin, kunha tarjoilu vaan pelaa.

Ensimmäisenä matkapäivänä ei päästy kuin pikkusen matkaa kun apupomo alkoi kirota kuin rantarosvo. Kuulin miten se sadatteli pomolle, että nyt meni veturista rengas. Oltiin ajettu jonkun tietyön läpi ja se oli rikkkonut renkaan. No eihän siinä mitään mutta tässä apupomon uudessa veturissa oli kuulemma sellaiset erikoisrenkaat, ettei uutta rengasta rikki menneen tilalle saanut mistään. Het kohta Saksassa olisi ollut vastaava rengas tilalle. Mitenkä sitä nyt Saksaan olisi lähtenyt uutta rengasta hakemaan kun veturissa oli vain kolme pyörää? Niinpä apupomon piti ostaa koko rengassetti, että päästiin jatkamaan matkaa.

Pomo ei tietty voi jättää asiaa tähän vaan kuulin kun se soitteli jollekin Destialle ja kyseli minne se voi esittää korvausvaatimukset. Ilmeisesti se sai osoitteen kun sanoi, että heti kun pääsee kotiin niin korvausvaatimus lähtee niin, että hippulat vinkuu. Ja aikoo vaatia koko rengassettiä korvattavaksi kun se tietyön takia meni uusiksi koko kierros. Sääliksi käy sitä Destiaa. Kuka ikinä sitten onkin.


Eikä se apupomokaan malttanut enää jäädä mihinkään Paraisille vaan jytisti suorinta tietä Nauvoon. Sanoi, että sielläpähän sitä sitten ollaan valmiina siihen Ahvenanmaalle lähtevään lauttaan. Vaan kyllä siinä olikin istumista. Matkaan meni melkein yksitoista tuntia. Vähänkö tuntui jäsenissä, että oltiin oltu autossa. Siitäkin huolimatta, että käytiin useamman rengasliikkeen pihalla jaloittelemassa. Siis kun etsittiin sitä rengasta.

Ensimmäinen ilta siellä Nauvossa meni oikein mukavasti vaikka vähänkö ihmeteltiin Peten kanssa apupomon leiripaikkavalintaa. Melkein kiinni grillikatoksessa. Aika lähellä meitä oli myös telttaporukka, joilla oli kaksi koiraa. Toinen niistä oli aikuinen ja toinen ihan pentu. Pomo paheksui kun kuuli, että porukka oli ostanut sen pennun sieltä leirintäalueelta. Itte se osti sieltä vain hattuja. Se porukka piti sitä aikuista rekkua alkuun vapaana ja se tuppasi tulemaan meidän leiritulille. Siksi me ei Peten kanssa ensimmäisenä iltana päästy kovin paljon ulos vaunusta vaan jouduttiin olemaan sisällä. Seuraavana päivänä pomo sanoi sille telttaporukalle, että nyt rekut kiinni, että meidänkin koirat pääsee ulos. Ihme kyllä ne totteli. Hyvässä yhteisymmärryksessä me vaan tuijoteltiin toisiamme. Siis ne telttakoirat ja me.

Ilta kului oikein rattosasti siinä meren rannassa. Pomo kävi kuvaamassa kuutamoa ja joutsenia. Porukat grillas ja käytiinhän me heittämässä pikku lenkkikin. Mutta sitten kolmen aikaan yöllä alkoi tapahtua. Joku porukka palaili kyliltä karaokesta (mikähän se sekin on) ja jäi grillikatokselle maailmaa parantamaan. Ne paisteli siinä yöpalasta märillä puilla ja savu tuppasi meille vaunuun asti. Pomon piti käydä oikein katsomassa, että syntyykö siitä isompikin tulipalo.

No se porukka oli ilmeisesti harjoitellut kovastikin illan istumista kun pystyivät jatkamaan maailman parantamista siellä grillikatoksessa aamuun asti. Kun ne vielä aamu kymmeneltäkin istuivat melkoisen liikuttuneessa mielentilassa kuulin kun pomo sanoi apupomolle, että nyt lähdetään hittoon. Niin ne pakkasi kamat ja matka jatkui. Kuulin kun apupomo sanoi, että se Ahvenanmaan lautta lähtee vasta iltapäivällä mutta samahan se on odottaa lauttarannassakin kun ei vain tarvitse kuunnella sen porukan örveltämistä. Vähän aikaa kierreltiin siellä Nauvossa ja pomo ja apupomo kävivät katsomassa paikallisen kirkon ja hautausmaan (minkä ne sivumennen sanoe tekevät joka ikisellä paikkakunnalla). Vähänkö pomo meinasi saada slaagin kun se huomasi, että olivat läntänneet keskiaikaiseen kivikirkkoon peltikaton. Se sadatteli sitä pitkään. Minulle oli nyt kyllä aika sama millasen katon olivat siihen pistäneet. Enhän minä kuitenkaan sinne kirkkoon olisi sisälle päässyt.

Sinne Ahvenanmaalle mentiin sellaisella pienellä lautalla. Porukat pakkasi meidän lauttamatkan ajaksi vaunuun. Sanoivat, että kun matka kuitenkin kestää pari tuntia niin meidän on kivempi olla vaunussa kuin autossa. Voi olla mutta kaikkein mukavinta meidän olisi kuitenkin ollut matkata siellä laivan kannella.

No se Ahvenanmaan paikka Kökar olikin oikein mukava. Apupomo kiskaisi vankkurin kalliolle ja siellä saatiinkin olla ihan rauhassa. Kelitkin suosi sitä leiripaikkaa. Ei ollut liian kuuma mutta ei satanutkaan. Siellä sitten pidettiin leiritulta pari päivää. Pomo ja apupomo kävivät vähän kiertelemässä saarta sillä aikaa kun me rekut vedettiin vaunussa unta nuppiin. Sieltä me sitten palattiin takaisin Korpooseen. Siihen samaan paikkaan mistä oltiin pari päivää aikaisemmin lähdettykin. Mutta ei me palattukaan sille grillikatos leirintäalueelle vaan apupomo teki u-käännöksen ja mentiin odottamaan toista lauttaa. Se kuulemma menisi Houtskariin. Sieltä löytyi sitten oikein mukava leiripaikka ja siellä me vietettiin seuraava yö.

Aamulla pomo ja apupomo kävivät taas katsastamassa paikallisen kirkon ja luonnollisesti sen hautausmaan ennen kuin lähdettiin seuraavalle lautalle. Se matka me pojatkin oltiin autossa pomon ja apupomon kanssa. Kuunneltiin äänikirjaa.

Porukat olivat ottaneet tämän loman teemaksi ne äänikirjat. Saanoivat, että sitä kuunnellessa matka ja kaikki lauttojen odotukset sujuvan sukkelaan. Vaikka eihän me Peten ja kuningas Kallen kaverin kanssa sitä jaksettu kuunnella. Katseltiin maisemia ja pääasiassa otettiin rennosti.

Seuraavaksi oli vielä yksi pieni lauttamatka ja kuulin kun porukat sanoi, että sitten oltiinkin mantereella. Tarkoitus oli, että oltaisiin oltu vielä pari yötä mantereella matkalla mutta kun ensimmäisen yön jälkeen alkoi sade, joka kesti ja kesti, porukat päätti että seuraava leiri tehdään keskisuomalaisten pihaan. Ja täällä sitä nyt sitten ollaan.



















Ja kyllä onkin leppoisaa. Tämä kesä on nyt sillä tavalla erilainen, että me kaikki saadaan liikkua täällä vapaana, Petekin. Ovesta ulos ja sisään, ulos ja sisään. Voidaan loikoilla ihan miten halutaan ja missä halutaan. Alkuun apupomo oli sitä mieltä, että Pete pitäisi pitää kiinni kun sillä on aikaisemmin ollut taipumista lähteä omille teilleen. Mutta pomo piti päänsä ja sanoi, ettei vanha koira enää mihinkään lähde ja viime vuotinen leikkaus on tehnyt myös tehtävänsä. Sen luonto ei vaadi sitä enää kulkemaan. Ja pomo oli kyllä oikeassa. Tuossa se Pete on pihapiirissä, yötkin. Se on varmaan sen mielestä tosi luksusta kun saa olla yötä ulkona. Satoi tai paistoi (oli mukava sanoa noin vaikka eihän yöllä yleensä paista). Minustas paras nukkunapaikka on apupomon tyynyllä.

Eli tämmöinen turnee meillä oli tällä kertaa ja se mikä on parasta, loma jatkuu edelleen. Pistin tähän matkakertomukseen muutaman pomon ottaman kuvan turneelta. Minulla ei ole vielä omaa kameraa ja vaikka olisikin niin tuskimpa niitä kuvia tulisi otettua. Ottakoon pomo kun luulee olevansa niin taitava kuvaaja.

Lomalla




No oho johan on aika taas vierähtänyt ja blogimaailmassa on ollut viimeaikoina aika hiljaista. Tässä on ollut yhtä sun toista pikku puuhaa.

Heti Sveitsin matkan jälkeen alkoi juhlajärjestelyt. Juniorista leivottiin ylioppilas. Vaikka hyvin suunnitellun piti olla puoliksi valmis niin kyllä sitä hommaa riitti vielä ihan tekemiseksikin asti. Julhia järjesteltiin pari viikkoa ja purettiin saman verran.


Juhlien jälkeen alkoi sitten talon maalaus projekti. Vaikka itse ei sitä tehtykään vaan suosiolla otettiin sitä ammattimiehet tekemään, niin kyllä siinä yhtä sun toista puuhaa riitti vielä itselleenkin. Etenkin kun siivottiin pihaa sen jälkeen kun työntekijät saivat työnsä valmiiki. Kukkapenkit siinä urakassa meni tältä vuodelta ja sen lisäksi kun pihalle ei oikein päässyt mitään tekemään rakennustelineiden joukkoon, niin piha rehotti valtoimenaan. Mutta nyt on talo maalattu ja on kertakaikkiaan hieno. HIENO.


Tänä vuonna olikin oikein poikkeukselliset lomasuunnitelmat. Minä tein työt siihen pisteeseen touko ja kesäkuussa, että saan tänä vuonna pitää kuuden viikon kesäloman. Pisin loma ikinä. Lomasuunnitelmia tehtiin karavaanarin kanssa sen verran, että pari viikkoa päätettiin olla reissussa ja ensimmäinen osa sitä Turun saaristoreitillä. Sen verran matkaa jatkettiin, että poikettiin muutamaksi päiväksi myös Ahvenanmaalle Kökariin. Mukava reissu. Taidankin kirjoittaa siitä ihan oman jutun.

Turun saaristo turneen jälkeen tulimme keski-suomeen "talonvahdeiksi". Keskisuomalaiset puolestaan ottivat karavaanin autonsa perään ja suunnistivat omalle kesälomaturneelle. Viikko ollaan nyt tässä leiripaikassa ja sen jälkeen suunnataan takaisin kotiin. Yhtä sun toista askaretta jäi vielä sinnekin.

Kamera ja tietokone on tietysti kulkenut mukana. Ihan siltä varalta, että uusia mielenkiintoisia kuvauskohteita sattuu eteen. Pienen otoksen kuvista pistin jo tuonne kuva-albumiin.