28. toukokuuta 2009

Valokuvatorstai: Ahaa


Ahaa! Sinä tulit sitten käymään. Ja oikein kameran kanssa!

23. toukokuuta 2009

Matkailu avartaa

Sitäkään en ole ehtinyt kertoa, että mehän vietettiin keskisuomalaisten kanssa vappu ulkomailla. Talvella ryhdyttiin suunnittelemaan keskisuomenemännän kanssa, että kipastaisiin kahdestaan pitkä viikonloppu Sveitsissä.

Meidän täti on asunut siellä melkein neljäkymmentä vuotta eikä juurikaan olla siellä kylässä piipahdeltu. Keskisuomenemäntä on käynyt siellä kerran ja minä en kertaakaan. Ajankohdaksi sovittiin vappu kun siitä saataisiin kätevästi yksi ylimääräinen vapaapäivä. Siinä vaiheessa kun aloimme tehdä matkavarauksia, keskisuomenisäntä ilmoittautui matkalle mukaan. Vähän ensin nikoteltiin kun matkaan piti lähteä vain tyttöporukalla, mutta sitten päätettiin kysyä haluaako karavaanarikin lähteä mukaan. Ensin oli vähän sitä mieltä, ettei häntä tämmöinen kaupunkiloma kiinnosta mutta kun kuuli matkasuunnitelmista, innostu niin paljon, että lopulta varasimme matkan neljälle aikuiselle.

Sen jälkeen ryhdyttiin pohtimaan miten kummipojan ja viiden koiran hoito saataisiin järjestettyä matkan ajaksi. No tässä vaiheessa turvauduttiin sitten mummolan auttavaan käteen. Kummipoika ja tyttikin menisivät parin koiran kanssa mummolaan, Kallen kaveri toisen mummon luo ja juniori ottaisi hoitaakseen pari koiraa. Näin saatiin siis kotiin jäävien huolto pelaamaan.

Matkaan lähdettiin torstaina, huhtikuun viimeiseän. Lento lähti aamulla aivan epäinhimilliseen aikaan ja vähänkö minua jännitin miten keskisuomenemäntä selviää ilman hermoromahdusta niin aikaisin matkaan. Tiedän jo vuosikymmenien kokemuksella, ettei aamut ole hänen parhaita hetkiään. Mutta ikä on tainnut tehdä tehtävänsä kun ihmeen vähin vaurioin keskisuomalaiset olivat matkaan suoriutuneet.

Perillä Zurichissä täti oli kentällä vastassa ja saattoi meidät junalla hotelliin. Olimme varanneet meille huoneet pienstä hotellista Zurichin keskustan tuntumasta. Hotelli oli viihtyisän oloinen ja mikä parasta, hilpasumatkan päässä ydin keskustasta. Matkoillahan on aina tapana kävellä joka paikkaan, vaikka julkisiakin olisi tarjolla.

Tämmöisellä lyhyellä "lomalla" on pakko tehdä valintoja mitä ehtii nähdä ja kokea. Täti osasikin opastaa meitä niin, että aika käytettiin tehokkaasti. Hän jaksoi myös kulkea meidän mukana oppaana. Näin saatiin kaikki mahdollinen irti matkasta.


Vappupäivän teimme retken junalla Zurichin omalle vuorelle Uetlebergiin. Vuori on 873 metriä korkea ja se oli kyllä loistava tapa tutustua Sveitsin alppeihin ja nähdä Zurichin kaupunki ja Zurich järvi panoraamamaisesta kuvakulmasta.

Jossain vaiheessa päivää miespuoliset matkakumppanit alkoitavat puhua, että kun nyt kerran ollaan Zurichissä ja saman aikaan sattuu olemaan myös lätkän mm-kilpailut, niin eikös pitäisi käydä katsomassa edes yksi peli paikanpäällä. Ei, ei missään tapauksessa pidä. No mutta, pojat on poikia ja miehetkin on poikia koko ikänsä. Heidän oli pakko päästä peliin. Sillä aikaa kun miehet olivat seuraamassa kun toiset miehet luistelee pienen mustan läpykän perässä, me keskisuomenemännän kanssa kierreltiin vanhaa kaupunkia.


Lauantaina lähdimme lautalla Zurich-järvelle. Aivan uskomattomat maisemat ympäröi koko lauttamatkan. Jäimme laivasta pois Rapperswilin pikkukaupunkissa. Tämä mielettömän kaunis pikkukaupunki sijaisee Zurich-järven itäpäässä. Kaupungin kaunis keskiaikainen keskusta on suureksi osaksi säilynyt vuosisatojen kehityksen. Kuvaamista olisi ollut paljon, jos vain aikaa taas kerran olisi ollut enemmän.

Paluumatka Rapperswilistä takaisin Zurichin tehtiin junalla, jotta näkisimme senkin puolen maaseutua. Ja kyllä oli upeat maisemat junaradankin varrella, kaikkine viiniviljelyalueineen.

Kamera kulki siis luonnollisesti mukana kaikilla noilla retkillä mutta se on kyllä pakko edelleen todeta, että mikään maisemakuvaaja minä en vieläkään ole. Ja kun kulkee muun porukan mukana, kuvaaminen on aika tuskallista sekä itselleni että muille. Kiireessä tulee räiskittyä kuvia vähän niin ja näin. Ja kanssamatkaajat hermostuvat kun aina pitää jääädä kuvaajaa odottaa. Ehkä seuraavalle matkalle otankin mukaan vain pokkarin. Sillä saa räiskittyä matkamuistokuvia, jotka melko varmasti palvelevat muistojen tarkoitusperää. Ja järkkäri kulkee mukana vai silloin kun tietää, että on riittävästi aikaa kuvamiseen.


Sunnuntaina, lähtöaamuna, huomasimme karavaanarin kanssa, ettemme olleetkaan kahdestaan hotellihuoneessa. Kylpyhuoneessa asusteli joku ulkopuolinen. Matkamuistoksi otin vielä viimeiset kuvat tuosta kolmannesta pyörästä.

Zurich on kertakaikkiaan uskomattoman kaunis kaupunki. Paljon vihreätä ja aivan uskomattoman hienosti yhdistelty uutta arkkitehtuuria vanhan kanssa. Enpä yhtään ihmettele, että täti on viihtynyt kaupungissa kaikki nämä vuosikymmenet. Tulipa vaan mieleen, että paljon taisi vielä jäädä näkemättä ja olisikin mukava päästä sinne vielä uudemman kerran ja ehkä vähän pidemmäksi aikaa.

Mutta toisaalta, paljon on vielä Euroopan kaupunkeja näkemättä. Ryhdyimmekin jo keskisuomenemmännän kanssa suunnittelemaan, missä ensi keväänä viettäisimme vapun. Ehkä Amsterdamissa. Tai Prahassa.

PS. Matkakuvien parhaimmistoa on tallessa tuolla kuva-albumissa.

14. toukokuuta 2009

Valokuvatorstai: Ennen - Nyt


Ennen kuljetettiin vieläkin käypää juomaa vähän toisella tavalla kuin nyt.