28. huhtikuuta 2009

Suomipolle


Herranen aika, olenko muistanut kertoa, että meidän porukkaan on liittynyt uusi ystävä. Suomenhevosruuna Pyry.

Syksyllä alkoi jo pahasti näyttää siltä, että on vain ajan kysymys kun meidän pitää hommata Tytille oma hevonen. Siitä huolimatta, että hankinta tunui melkoiselle haasteelle, ryhdyimme valmistelemaan asiaa. Mietittiin miten ihmeessä osaisimme ostaa oikeanlaisen hevosen, mistä voisimme olla varmoja siitä, että kun oikeanlainen löytyy, se on kunnossa eikä sairastu heti kun se siirtyy meille. Mietittiin mistä löytäisimme asiantuntijan meitä tässä hankinnassa auttamaan.

Seuraava ongelma olisikin sitten tallipaikka. Ihan tuohon omenapuun alle sitä ei varmaan voi tuoda joten joku karsina sille pitäisi löytää jostakin muualta kuin pihapiiristä. Muutamaa paikkaa käytiin katsomassa mutta sitten tajusin senkin, ellen halua viettää kaikkia iltojani vastaisuudessa tallilla, sen pitäisi olla inhimillisen matkan päässä kotoa. Totisesti, sellaisia paikkoja ei ihan helpolla löydä pääkaupunkiseudulta.

No sitten puuttui kohtalo peliin. Ystävättäreni tytär oli samaan aikaan pohtimassa mitä tekisi omalle suomipollelleen kun itse on muuttanut ulkomaille ja tosi käypä ratsu seisoo "käyttämättömänä" omassa tallissaan. Vähän aikaa kun mietittiin niin tajuttiin, että nyt lyödään kaksi kärpästä yhdellä läpätyksellä. Me otamme ystävättären tyttären hevon meille ylläpitoon. Ainoaksi ongelmaksi jäi sitten se, että hevosen silloinen talli oli auttamattomasti meidän elinpiiristä liian kaukana. No sitten sovimme, että minä ryhdyn etsimään tallipaikkaa lähempää. Ja en tiedä kuuliko suojelusenkeli taas huoleni. Aivan uskomaton tallipaikka löytyi pieneltä yksityistallilta, matkaa meiltä vain kahdeksan kilometriä. Niinpä tein vuokrasopimuksen ja ystävättären perhe ryhtyi järjestämään hevosen siirtoa. Se onkin sitten oma tarinansa mitä kaikkea siihen liittyi mutta nyt Pyry on uudessa tallissaan meidän lähellä.

Se mikä tässä koko jutussa on hauskinta, niin myös minä olen lämmitellyt vanhaa ratsastusharrastusta. Melkosta tupulointiahan se on mutta Tytti on kyllä hyvä ja ankara opettaja. Ehkä hän onnistuu loihtimaan minusta oikean ratsastajan. Tässä vaiheessa olen vienyt omat keittiötikkaat tallille, jolta nousen hevon selkään ja muutaman harjoituskerran jälkeen olen jo onnistunut saamaan hevosen käännettyä ja muutaman kulman ratsastettu jo melkein oiken. Mutta ehkäpä kirjoitan siitä miten tämä minun ratsastusura eteenee, myöhemmin vähän lisääkin.

Eli näin tämä meidän porukka kasvaa yllättävällä tavalla.

Talven satoa


Ihanaa kevät on juuri puhkeamassa täyteen terään. Sitä odotellessa muistelin mitä talven aikana tuli tehtyä. Siinä mielessä ihan mukavaa, että muutama teksti sentään syntyi. Kaikesta hösäämisestä huolimatta.

Häämatkalla syntyi harjoituksesta, jossa jatkoimme toisen tekstiä. Eli saimme alun ja siitä sitten jatkamaan. Tämä teksti syntyi yllättävän helposti. Toista tekstiä, City-kanit, sen sijaan kirjoitin pitkään ja hartaasti. Ihan "valmiiksi" se kaikesta yrittämisestä huolimatta ei tullut. Ehkä työstäni sitä jossakin vaiheessa vielä lisää. Mutta olkoon se nyt tämmöinen.

Ja eihän talvi mennyt ihan hukkaan kuvaamisenkaan kannalta. Levin matkalta kameraan valoittui muutama ihan mukiin menevä kuviakin.

23. huhtikuuta 2009

Valokuvatorstai: Autio

Kauan, hyvin kauan sitten pihapiiri täyttyi arkisen aherruksen äänistä. Nyt ne ovat vaienneet ja tuosta ajasta on jäljellä vain autiotalo. Ja tuomi.

16. huhtikuuta 2009

Valokuvatorstai: Saapuminen


Saapuuko lintu saalistusmatkaltaan? Saiko saaliikseen kalan tai kaksi?

13. huhtikuuta 2009

Läskiksi meni

Noin. Siinä meni siten pääsiäinen. Kävimme taas kylässä keski-suomessa. Vähän odotelttin niitä sääennusteen mukaisia lämpimiä päiviä. Mutta eipä pitäneet ennusteen paikkaansa. Paitsi vasta sitten kun oltiin lähdetty jo takaisin kotimatkalle.

Vaikka ei sen puoleen säiden puolesta ei nyt mitään suurempaa vahinko sattunut. Ihan kohtalaiset kelit oli ilman aurinkoakin. Ja minulta meni överiksi muutenkin kun yritin hioa loppuun novellia, joka piti saada valmiiksi ennen ensi torstaita.

Yritettiin me keskisuomen emännän kanssa olla kunnon ihmisia ja käytiin bongailemassa lintuja. Joutsenet olivat saapuneet ja ajattelin, että olisin onnistunut tänä vuonna samaan niistä kunnon kuvia. No ei ihan onnistunut sekään. Olisi pitänyt olla pitempi putki tai enemmän rohkeutta mennä jäälle niitä kuvaamaan.


Terrieri sentään uskalsi mennä ihan sulan reunalle mutta me vähän enemmän painavat ihmiset jouduimme seuraamaan niitä lintutornista käsin. Sieltä asti ei niistä kuitenkaan kunnon kuvia saanut.

Siitä huolimatta, ettei nyt mitään ihmeenpää saatukaan aikaiseksi, niin rentouttava pääsiäinen oli taas tänäkin vuonna. On se kumma miten hiljaisuus ja rauha vaikuttaa jaksamiseen. Novelli tuli valmiiksi ja vaunukin saatiin siirrettyä talvipaikasta takaisin omaan pihaan.

Nyt voi siis kevät ja kesä sen puolesta tulla ihan milloin vain.

9. huhtikuuta 2009

Valokuvatorstai: Violetti

Violetti voi olla väri, joka on sinisen ja punaisen sekoitus tai se voi olla spektrin reunimmainen syvänsininen väri. Tässä kuitenkin koristekaali liturgisissa väreissä, elämänsä ehtoopuolella, parhaat päivänsä nähneenä.

2. huhtikuuta 2009

Valokuvatorstai: Mikä tämä on?

En tiennyt tätä kuvatessa mikä tämä on, enkä tiedä vieläkään. Olen kysynyt sitä turuilta ja toreilta. Kukaan ei tiedä.