22. elokuuta 2008

Runotorstai: Keskeneräinen

Elämä keskeneräinen
kuin kokoon harsittu tilkkutäkki.

Synkkää mustaa harsoa,
arjen harmaata verkaa.

Tuskan punaista pellavaa,
seesteen sinistä satiinia

Riemun raikasta trikoota.
Sileätä samettia.

Sisällä pehmeä pumpuli.
Lankana silkkinen rihma.

6 kommenttia:

johnleehooker kirjoitti...

Ovelasti harsottu.
Värikäs yksinkertaisuudessaan.
Ripaus samettia ja silkkiä :)

Katilein kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, jonka jätit minulle. Olen vieläkin jotenkin shokissa koko jutusta. Tiedätkö, tuo runo sopii hyvin olotilaani. Taidan kirjoittaa sen tämän päivän kohdalle päiväkirjaani enkä mitään muuta. En halua muistella tätä päivää sen konkreettisemmin. Kiitos runosta!

Leijonainen kirjoitti...

Mukava runo arkeen ja kankaisiin yhdistetyin vertauksin. Erityisesti pidän alkusoinnuista.

aimarii kirjoitti...

Kokosit elämän kirjokankaan hyvin kokonaisuudeksi.

Fotomontaasin kirjoittaja kirjoitti...

Kiitos teille kaikille kommenteista.

Katileille: toivottavasti ei mene enää pitkään odotuksen kanssa. Juttu blogillasi oli kyllä niin koskettava, että vieläkin kulkee kylmät väreet pitkin selkää. Liitin blogisi suosikkeihini, koska nyt on pakko saada tietää, että kaikki on mennyt hienosti odotuksen loppuun. Voi voi kun aika menisi nyt nopeasti.

Tuima kirjoitti...

Synkästä mustasta pehmeään pumpliin ja silkin sileyteen - positvisuuteen kääntyvä tulos.