23. syyskuuta 2007

Vanha konna

Vanha on jo se uutinen,
katti karkasti kotoa.

Se vanha konna katoaa,
tilaisuuden tullen.

Vanha on jo se uutinen,
palannut on takaisin.

Viiksiänsä lipoen tyytyväisenä toteaa:
- Olipa oiva lounas naapurissa.
Palanpainikkeeksi kermaa myös.
Ulkona kävin syömässä,
ihan vain vaihteen vuoks.

Tämä runo syntyi luovankirjoittamisen kurssin ensimmäisenä harjoitustyönä. Siinä oli tarkoitus kirjoittaa runo tai proosaa annetusta kuvasta. Kuva esitti taloa ja sen edessä seisovaa miestä. Minusta kuvasta puuttui kissa. Jäin sitten jumiin puuttuvan kissan kanssa eikä mieleeni tullut mitään muuta kuin se, että kissa on kateissa.

6. syyskuuta 2007

Runotorstai: Lapsi


- Minne matkaat lapseni?
- Ulos avaraan maailmaan.

- Varo siellä kivikoita,
eteen tulevia karikoita.
Ethän eksy matkalla?

- Älä huoli emonen,
varon kyllä kivikoita,
kierrän kaukaa karikoita.
Läydän tänne takaisin.
Muistan kotiportin.

1. syyskuuta 2007

Runotorstai: Tämä hetki

Tämä hetki. Tässä.
Aamun hiljaisuus.
Ei kiirettä mihinkään.

Tämä hetki. Juuri.
Siunattu rauha.
Arkinen aherrus takana.

Aika vain itselleen. Nyt.